Tiedättekö sen tunteen kun ei oikein tiedä minne kuuluisi? Mulla on ollut nyt hurjan yksinäistä täällä 200km päästä kotikaupungista. Ei oikein tiedä mitä olisi tehtävä. Muuttaako takaisin kotikaupunkiin vai jäisikö odottamaan että ystävystyy täällä päässä muiden kanssa. Mun on hirveän vaikea lähestyä ketään kaveri meiningeissä, nehän kattoo kuin hölmöä. Oon täällä asunut reilu 4vuotta ja yhtään kaveria ole saanut kun en ole edes etsinyt. Tuntuu epätoivoiselta :D kotikaupungissa olisi oma perhe ja ystävät ja työkin säilyisi aika varmasti saman firman leivissä sisäisellä siirrolla. Eniten mua huolestuttaa muksu, miten reagoi muuttoon. Olisi hänelläkin enemmän leikkikavereita muuallakin kuin vaan hoidossa ja olen asiasta hänelle puhunut ja vastasi "joo muutetaa vaa nyt" :D kumminkin tää asia täytyisi päättää ennen kuin Lux aloittaa koulun parin vuoden päästä. Onhan siihen aikaa mut kauanko itse jatkan tätä yksinäisyyden tunnetta. On minkä ikäinen tahansa niin sitä tarvitsee ystäviään jotka auttaa läpi rapakon! Nyt se on vaan viestittelyn/puheluiden voimalla jaksettava. Sekin auttaa mutta onhan se face to face aina parempi. Eritavalla sitä arvostaa omaa perhettään ja ystäviään nyt tänä päivänä kun heitä ei ole mahdollista nähdä niin usein kuin haluaisi. Lux on kumminkin hyvin sopeutuvainen ja uskoisin hänen olevan myös parempi olla kun äitikin olisi täysin voimissaan. Joten uskon muuton tapahtuvan en vaan vielä tiedä milloin.
