One of the most beautiful qualities of true friendship is to understand and to be understood.

Tämä postaus toteutettu kuuden lähimmän ystäväni kanssa. Pyysin heitä vastaamaan kysymyksiini.
Saatan joihinkin heittää välikommenttia erivärisellä fontilla ja hieman omia mietteitä kaiken kaikkiaan ystävyydestä. :)
Vastaukset kirjoitan niinkuin niihin on vastattu. Ja kaikilta on lupa pyydetty vastausten ja nimien julkaisemiseksi.

Miten tapasimme? Ja kauanko olemme tunteneet?
Teija: Me tavattiin vuonna 2002 ehkä jos muistan vuoden oikein. :D Tämä rakkaustarina alkoi ensin lauseilla kuinka olen tyhmä/vajakki. Ja siirtyi fyysiseen kontaktiin toisen käden kautta kohti naulakkoa. Kosketus jatkui halauksin ja anteeksipyynnöin:) <3 Ollaan tunnettu 12vuotta. Huhhuh 12 vuotta. :D (meinas tulla itku ku oon ollu niin kauhee peruskoulun alkupuolil!! :( ) 
Saara: Ööö. No tähänhän on edelleen vastaus se että meiän porukat on perhetuttui ja on tavattu ennenku ollaa ees tajuttu mitää. :D No olisko vaavasta asti. :D
Emmi: Tavattiin teillä kotona. Ollaan tunnettu 3 vuotta.
Satu: Muutin rauhalaan sun naapuriin joskus ala-aste ikäsenä, ja siinä sitte melkeinpä heti tutustuttii. Ollaan tunnettu varmaan lähemmäs 15 vuotta, ellei yliki.

Sanna: Ylä-asteella vai teillä kotona? en muista tarkkaan. Se tulee mieleen kun olit kuullu musta juorun ja sanoit "pikkulinnun laulo..." tais olla ekat sanat :D (koulussa tosiaan tavattiin ja marssin sun luo lausumaan nuo sanat kun kuulin et seurustelet mun veljen kanssa:D)

Miia: Eiköhän myä siwalla tai kentällä nähty. Varmaankii ollaa tunnettu n. 10 vuotta.

Kaikilla vissiin vähän vuodet hukassa :D En ihmettele. Itsekkää en muistaisi.

Paras puoleni, entä huonoin?
Teija: Paras puolesi on vallaton iloisuus joka välillä hukkuu murheisiin. Omaat kyvyn antaa anteeksi joka myöskin on hienoa. Huonoin puolesi on ehdottomasti että soimaat itseäsi.
Saara: Takapuoli. :D ehkä se että oot edellee sama Tinja. Et muuta ittees turhuuksien mukaa vaa oot pohjimmiltas se sama joka juoksi munkaa polvet ruvel. Huono itsetunto tuntuu vaivaavan välillä. Sitä pitäis saada ylöspäin.
Emmi: Paras puolesi iloisuus ja vähä höömö. :) Ei sulla oo huonoja puolia. :)
Satu: Paras puoli, jaksat kuunnella ja neuvoa, vaikka itellä ois kuin paljo huolia. Et arvostele etkä ole muistaakseni ikinä valittanu meijän ystävyydestäkää. Itsekuria lisää. Siitä nyt ollaan usein puhuttukki.
Sanna: Iloisuus, ystävällisyys, rehellisyys ja auttavaisuus. Huonoin puoli; kärsivällisyys (ei aina) =)
Miia: Huumorintaju. Itsensä mollaus, huono puoli siis.

Mieleenpainuvin yhteinen hetkemme?
Teija: Mieleenpainuvin hetki. Opetit mua polttamaan tupakkaa "oikein." Mulla oli tapana olla polttamatta ekat savut koska en osannut vetää henkeen ekoja savuja vasta seuraavat. :D ahahahaa.
Saara: Noh. Näitähän on kaks jotka tulee heti miälee. Ekaks se ku oltii pelleilees helilän koulun viäreisel leiksal ja lensit siit apinakeinust suaraa yli laidan. :D ja tokaks se ku juatii karhus vähä tequilaa ja taluttelin sinut meille miälikintielle ja helpompi oli edetä peruuttaen ku sait astuttuu askeleen eteen ni vedit kolme taakse. :D ja lähipaarin kohal vedit tukallee. :D (yks hyvä syy miks vältän alkoholia:D)
Emmi: Selfiet sohvalla kera Luksun.
Satu:  Mieleenpainuvin hetki tais olla Turkin reissu. Ainaki hauskin ja hulluin. Myös eräs tykkimäkireissu vuonna 08 vai 09. plus monet muut hullunhauskat reissut ja jutut.
Sanna: Se kun oltiin va04 luokassa ja kävelit pingviini askelin ohitse ja hoit "sannuu sannuu" <3
Miia: Ehkä se ku oltii Turkissa ja sait kenkäkauppiaan kielen kurkkuu! :D tykkäsit kumminki. :D Sille jaksaa aina nauraa! :D (HA! Ois pitän mottaa kuonoo :D)

2-4 sanaa mitkä kuvaavat ystävyyttämme?
Teija: Ystävyytemme on rehellinen ja pysyvä.
Saara: Ööö. Kestävyys, velvoitettomuus? Mikähän on oikee sana. Mut tarkotan sitä että se vaan on. Eikä vaadi mitään. Ja molemmat tekee sen minkä pystyy sen etee. Vapaaehtosest, ilman vaatimuksii.
Emmi: Sanat jotka kuvaavat ystävyyttämme luottamus, rentoo ja hauskaa.
Satu:  Mitenhän mie kuvaisin meijän ystävyyttä... hmm.. - häiriintyny, hullu, IKUINEN ja ainutlaatunen

Sanna: Ikuinen, rehellinen, "hengessä mukana vaikka ei aina paikalla."

Miia: Kettu, ruusu, aurinko ja sade. :D

Mitä ajattelin kun ilmoitin raskaudestani, entä mitä mieltä nyt äitiydestäni?
Teija: Kun kuulin raskaudesta olin järkyttynyt. En osannut odottaa sinun haluavan saada lapsen. Äitinä olet pro! Voittaja.
Saara: En ihan tarkkaa muista. Mut saatoin olla jopa hiaman katkera vaikkakii ilonen. Siis katkera koska ei voi tehä enää mitä sattuu, milloin sattuu vaa täytyy ottaa huomioon myös se tuleva vauva. Et ei voi viättää niin sponttaanii aikaa enää. Mut ilonen koska tavallaa tiäsin aina et sinust tulee äiti ja viäl hyvä äiti. :) ja se katkeruus osuus oli vaa hetki joka sai väistyy ilon ja onnen tiältä joita tunsin ja tunnen edellee sun puolesta. :D varsinki ku Lux on niiiiiin samanlainen ku siä. :D Nii, saatoin jo vähä vastaa siihen. Mut mun miälest siä oot paras äiti Lukakselle. :)
Emmi: Ei tunnettu vielä kun tulit raskaaksi. Olet hyvä äiti.
Satu:  Olihan se aikamoinen ylläri. Ku ette ollu Laurin kans seurustellu kauaakaa, enkä itekkää ollu oikee Laurii tutustunu, ja aluks vähä pelotti se koko suhde, Harmi ettei oltu oikee tekemisissä raskauden aikana taikka sen jälkeekää. Mut onneks sitte vähä lukan syntymän jälkee alettii taas hengailemaa enempi. Oot hyvä ihminen ni miks et hyvä Äitikin.
Sanna: Olin onnellinen sun puolesta ja todella todella iloinen! Ihana äiti, joka on rautaa ja jaksaa aina!
Miia: Ku ilmotit raskaudesta, pidin sinuu hölmönä. :D Hyvä äitihän siä oot, jotenkuten vähä outoo vieläkin koska en niin paljo sinuu Lukankaa oo nähny. :D

En ole tainnu olla kovinkaa äidillinen aiemmin :D hihiih. 

Miten ystävyytemme muuttunut vuosien varrella?
Teija: Ystävyys vuosien varrella ei koskaan häipynyt se etääntyi niinkuin usein käy. Nyt ollaan yhteydessä päivittäin. En osaisi kuvitellakkaan enää aamua ilman pieruhuonetta. Tänä päivänä se on jo saaratädinpornolinja. Mutta idea sama. :D Musta ystävyys syvenee vuosien varrella.
Saara: Noh ei vietetä niin kovin paljon aikaa yhes. Ja välil ollu monta kuukautta että ei o oltu yhteyksis. Mut ei sil o merkityst. Joskus on ollu tilanteit ku siä oot keskittyn omaa perheesee ja miä oon tehny töitä ja viättäny villii sinkkuelämää. Mut ei niil oo merkityst. Parhautta on niinku on puhuttukkii joskus et ku se juttu vaan jatkuu sit siitä mihin jäikii. Ollaa molemmat kasvettu aikuisemmaks kai. Ja ymmärtää et molemmil on omat elämät. Mut ei se millää tapaa huonoo tee sittekää. :)
Emmi: Olemme lähentyneet ystävinä. :)
Satu: onhan mein ystävyys muuttunu vähä erilaisemmaks tietty ku teiniaikoina. Mut kumminki ollaa pysytty hyvinä ystävinä vaikka on koettu ja ties mitä. Mun mielestä meillä on nyt sellanen "aikuinen" ystävyyssuhde. ja se on hiieeno.
Sanna: Läheisemmäksi.
Miia: Ystävyys ei oo niin hyvä tai sanoisinko läheinen niinku aikoinaan. Muistan ne ajat ku oltii ku paita ja perse. :D Hienoo aikaa.

Kiitos kaunis rakkaat ystävät ajastanne ja yhteistyö halukkuudestanne:)
Ootte hurjan rakkaita ja tärkeitä! <3

p.s. Satun teksti siksi erilaista kun kopsasin ne suoraan keskustelusta (ei kopsannu hymiöitä mukaan.) Enkä saa sitä samankokoiseksi.

kuva googlesta

Viikonloppua

Heissan! :)

Viikonloppu meni hujauksessa. Mut ei kuulkaa haittaa koska tää viikko on lomaa! Ollaan oltu Kotkassa ja menty taas paikasta toisee pää kolmantena jalkana. Ristiäisissä oltu ja kyläilty. Nyt vika yö ystävän luona ja huomenna kohti kotia. Ollut niin mukavaa ettei paljoa kotiin huvita mennä mut pakko se on mennä. Koskaan ei täällä kerkee käydä joka paikassa. :/ Uutta tatskaaki kävin ottaa tiistaina ja lopputulos omasta mielestäni taas ihan huippu! :) must on kiva käydä samalla tatuoijalla kun kaikissa kuvissa samanlainen ja yhtenevä käden jälki!

Palailen astialle kunhan kerkiää. :)

Eksyksissä

Heippa!:)

Vieläkin mä oon niin kiikunkaakun sen kanssa mitä mä teen. Mitä enemmän mä vatvon tätä asiaa sitä syvemmälle eksyn labyrintin uumeniin ja tuntuu että pois pääsy on mahdoton tehtävä. Olin viikonlopun kotikaupungissa ja toki siellä oli mukavaa ja en taaskaan kerinnyt näkemään kaikkia kavereita kun aikaa on niin vähän yhdessä viikonlopussa. Sekin harmittaa niin paljon kun aina on rahasta kiinni onko varaa nähdä ystäviä, ei sen näin pitäisi mennä. En osaa olla itsekäs ja ajattelen ehkä liikaakiin miltä toisista tuntuu täällä päässä jos lähdettäisiin takaisin kotikaupunkiin. Mä oon oikeesti jo miettinyt että kohta mä soitan jollekki perhanan ennustajalle jos se osaisi sanoa jotakin mitä tuleman pitää. En niihin koskaan ole edes uskonut :D ja eihän tätä päätöstä voi tehdä kukaan kun minä itse. Kaikki tuntuu hurjan hankalalta tai sitten teen itse kaikesta hankalaa. Toki mua myös stressaa kaikki asunnon etsinnät ynnä muutkin asiat muuttoon liittyen.
Ja voi että kun asiat pyörii päässä tuhatta ja sataa kun oon saikulla, rupesin eilen kävelee seiniä pitkin töissä ku rupesi huimaamaan niin kovin, työterveyslääkäri epäili että korvaperäistä huimausta jolle ei oikein voi tehdä mitään. Sanoi vaan että mahdollisimman paljon pysty asennossa pitäisi olla, aika vaikeaa kun koko ajan pakottava tarve käydä makuu asentoon että huimaus hellittää.
Mutta hei, jo 31 hellepäivä putkeen! Nyt on lämmöllä hellitty välillä jopa liikaakiin mutta kohta taas tulee pimeys ja kylmyys joten yritettävä nauttia näistä keleistä!:)
Ihanaa viikon alkua teille <3