Tapahtuuko täällä mitään?

Kesäset heipat!

Mä oon taas miettinyt, (ylläri), miten mun ympärillä tapahtuu ja tuntuu kuin itse junnaisi vaan paikoillaan. Muksulle syntyi pikkusisko isänsä puolelta, ystävät kulkee vauvamasut pystyssä, häämatkoja, kesälomien suunnittelua, uusia seurustelu kumppaneita. Onnekseni, mä osaan iloita muiden puolesta täysin siemauksin.
Mitä mun elämässä tällä hetkellä tapahtuu, hmm.. Ei juurikaan mitään ihmeellistä, no yksi asia, laitoshuoltajan koulu. Sekin tosin vielä epävarma. Pomoni kysyi olisiko mulla intoa lähteä kouluttautumaan kyseiseen hommaan, opiskelua olen miettinyt pitkään mutten sitä alaa ole vieläkään päättänyt. Siivoustyön piti olla väliaikaista, tätä mä teen edelleen, 04/2011 lähtien. :D Jos mulla on mahdollisuus lähteä kouluttautumaan, pitäen samalla kumminkin oman työpaikkani ja työkohteeni niin tietenkin mulla siihen innostusta löytyy. Tässä samalla kun pohdiskelen että mikä musta tulee isona. Eikai mikään kouluttautuminen pahasta ole. Koulutuksen pitäisi alkaa joko syksyllä tai ensi keväällä, jos suinkin pomoni saa poppoon kasaan. Toivotaan parasta :)
Okei, on tässä myös sellaista tapahtumassa että muksua täytyy alkaa valmistauduttumaan elokuussa alkavaan kouluun! Hurjan jännää! Selkeästi on esillä muksunkin käyttäytymisessä jännitystä tulevasta, mikä on aivan ymmärrettävää, onhan se suuri askel :) Onneksi hyväksyivät kesäloma toiveeni koulun alkuun että voin olla muksua saattamassa aamuisin ja vastassa kun koulusta pääsee. Hieman mua kyllä pelottaa että miten siellä sitten sujuu, eskarista tuli kyllä kehuja miten on edistynyt siitä mistä kaikki alkoi, mutta kehityttävää on vielä :) ehkä se siitä sitten ajan kanssa!
Jälkikäteen taas ajateltuna, tapahtuuhan siis minunkin elämässäni jotain. :) Enemmänkin saisi tapahtua, esim. Miesrintamalla :D Tuossa tuli hetki sitten sinkkuilua täyteen 2 vuotta, ehkä jonain päivänä siihenkin tulee muutos, ehkä. :D

-Tiidri. P.s. nautitaan kesästä, lämmöstä, ihmisistä ympärillämme ja ennen kaikkea itsestämme, juuri sellaisina kuin olemmekin <3

Suhtautumiseni alkoholiin

Moikka, pitkästä aikaa :)

Tiedättekö sen kun lähdet pippaloihin, selvinpäin. Mä tiedän. Oon ollu tän alku vuoden juomatta ja käynyt muutamissa riennoissa ollen vesilinjalla. Miksi oon juomatta? Humalassa ollessani päästelen suustani mitä sattuu (no sitä teen kyllä selvinpäinkin x)) ja viiletän menemää tukka hulmuten. Enkä pidä siitä olosta mikä tulee seuraavana päivänä. Osaan pitää hauskaa myös selvinpäin. Huvittavinta tässä on se että multa kysytään "onko sulla varmasti hauskaa kun oot selvinpäin?". Kyllä mulla on ja mua sieppaa tuo kysymys jollain lailla. Miksi aina tarvii sitä alkoholia? Tekeehän se joistain ihmisistä sosiaalisempia ja estottomampia, mut mä haluan opetella olemaan sellainen selvinpäin, ettei tarvitsiso turvautua siihen alkoholiin sen takia. Todella harvoin mä muutenkin olen juonut viimiset ööö 7,5 vuotta. Rälläsin ylä-aste ikäsenä melkein joka viikonloppu niin taisin silloin saada kiintiöni täyteen.
En kumminkaan ole raivoraitis, kyllä mä voin ottaa jos semmonen fiilis tulee. Mut kyl mä kovin tykkään vapaa viikonloppusin herätä ilman oloja ja nauttia viikonlopusta täysillä, darrassa menee aina yksi päivä hukkaan.
En myöskään paheksu heitä jotka sitä alkoholia käyttää, ystäville tietysti sanon jos niiden alkoholin käyttö lähtee lapasesta, mutta muuten juokoon niin paljon kuin halajaa.

Tää on muuten paha kirjoittaa puhelimella kun virheitä tulee ja oikolukeminen on yhtä tuskaa.

Yritän päästä takas kirjoittamisen makuun mutta mitään en lupaa.

Munarikasta pääsiäistä teille ;)